Oli isä ja äiti mulla Oli koti niin turvallinen Miksi pitikin minusta tulla pelkkä kulkija, tiedä en Oli talo ja sievä kulta, joka rakasti minua vain Mutta elämän myrskyihin multa, meni talo ja rakkaimpain

Oli elämän valttikortit, mulla kerran kourassain Oli avoinna kaikki portit ja ne suljin takanain

Lähdin kotoa maailmalle, jätin elämän onnellisen Polun lavean vaeltajalle, valot tuikkivat kutsuen Meni rahat ja ystävätkin, tunsin tuntoni soimauksen Vaikka suruni viiltävän kätkin, silti rauhaa mä saanut en

Oli elämän valttikortit, mulla kerran kourassain Oli avoinna kaikki portit ja ne suljin takanain

Minä tuhlaajapoika parka, etsin turhaan nyt lohduttajaa Tämä elämän katkera sarka, loppuun täytyy mun taivaltaa Ei ees katumus enää auta, mitään sillä nyt korjata ei Sillä vanhemmat kätkee jo hauta, ja mun kultani toinen vei

Oli elämän valttikortit, mulla kerran kourassain Oli avoinna kaikki portit ja ne suljin takanain