(Eino Leinon runoista tehty laulu)

Mua pelottaa. Mua pelottaa Pelottaa tää erämaa Pelottaa nämä ihmiset Nämä katseet kylmät ja kylläiset

En tunne mä muita en itseäin Miten outojen joukkoon mä jouduin näin Ehkä muualla parempi ois Toki huokaista vois tai nukkua pois

Ja vuodet ne käy yhä vaikeemmiks Haaveetkin käy yhä haikeemmiks Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa Joka ilta mä mietin kai huominen uus Tuo rauhan ja loppuu rauhattomuus Yö loppuu, murheet palaa

Vieraita oomme me ihmiset Kuin eri tähdissä syntyneet Kuka kotoisin kuutamon helmasta on Kuka auringon ja kuka on koditon.

Minä lapsonen koditon laaksoissa maan Minä hankia hiihdän ja harhailen vaan Minä sydäntä etsin mi sylkähtäis Joka luokseni jäis vaikka hämärtäis

Ja vuodet ne käy yhä vaikeemmiks Haaveetkin käy yhä haikeemmiks Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa Joka ilta mä mietin kai huominen uus Tuo rauhan ja loppuu rauhattomuus Yö loppuu, murheet palaa

Minä etsin suojaa itseltäin Ja omilta hulluilta mietteiltäin Mua pelottaa nämä ihmiset Mut eniten sydämeni syvyydet

Ja vuodet ne käy yhä vaikeemmiks Haaveetkin käy yhä haikeemmiks Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa Joka ilta mä mietin kai huominen uus Tuo rauhan ja loppuu rauhattomuus Yö loppuu, murheet palaa