Riivaaja

Altis

Oon ajamas suomeen raskaalta työmatkalta, raksalta, paskalla yötaksalla Mietin miten pysyn tiellä, ku tiedän täst on matkaa ja on pimee syksy vielä Autoon tunkeutuu kylmää ulkoilmaa, mut mul on lämmikkeenä pullo viinaa Koitan pysyy hereillä ja kyttää kuutamoo, ympäri puita mut ei yhtää puutaloo Yhtäkkii valot menee pois päält, vois pyytää apuu jos ykski talo edes ois tääl Skarppaan ja katon tarkkaan nään motellin, vaikkei mul oo merkitty mitään taloo karttaan Starttaan auton, ajan takapihalle, tää ränsistyny talo saa mun nahan kananlihalle Meen varaa huoneen saan samal vuoteen, ku voin ajaa huomen taas takas suomeen

Respamies katto pahalla, anto samalla avaimen eikä sano sanaakaan Sen naamassa palovammat ja katonrajasta päätellen joku on sytyttäny tän talon palamaan Avaimet on kylmät sormet punottaa, haalistuneist numeroist näkee kolme kutosta Kurotan, pääsen pari ekaa porrasta ja kuulen äänen narisevan korvassa Löydän oven, mut en taida käydä peremmäl, kun noi roiskeet ovenlaidas näyttää vereltä Se on vaa maalii ja päätän tarttuu kahvaa ja varmuuden vuoks jättää farkut jalkaa Jokin käskee varautuu äkkilähtöön, tää on täyn kynttilöitä ehkä tääl pätkii sähköt Sit hävii lämpö kylmyys valtaa huoneen, löydän tupon hiuksii tyynyn alapuolelt

Luulen et se on unta, mut mä luulen väärin, just ku oon saamas unenpääst kii mä kuulen äänii Kuulen jonkun raapimassa seinää ja nään samas seinäs kaapin takan reijän Ehkä täst vaaditaan laskuu lisää, mut saamansa pitää, siirrän kaappii ja astun sisää Nään lattialla naisen joka on raskaan, se väittää ettei sitä otettu sairaalan osastol vastaan Se sanoo että motelli on sen neljän velipuolen ja silmis ei oo pupillei vaa pelkät verisuonet Se tuijotti mua itkien verta, kynsi itteens ku koittaa saada irti sen pernan Se lattian kaari enemmän ei verellä, vaan sappinesteellä ja lapsivedellä Se tarttu mua kädestä alko puhuu kielil, sillon ovest ryntäs sisään pukumiehii Menetin otteeni ne veti oven kii ja komensi lähtee nopeesti helvettii motellist Tottelin mietin onks tää todellaki todellist, mut jotenki tiesin olevani ongelmis Saapuin siin takas rappusiin kapusin, alas kaatus ja menetin tajuni samas

Hetkee myöhemmin heräsin motarilta, aivotärähdys oli peräsin kolarista Olin sekasin kaikest kokemasta kysyin lääkäriltä onko tätä motellii edes olemassa Se vastas, joskus vuosii sitten, mut se poltettiin ja yks nuorimies kuoli sinne Kyläläisii alko piinaamaan nainen, joka muka mukanansa vatsassa kanto riivaajaa Manaajatki kutsuttii paikalle, mut ne vaan kulutti aikaamme Motelli poltetii jonki ajan pääst, ainut ruumis mikä löyty, löyty rappusten alapääst


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.