Huoneen hämärään yksinään kun jään Mä armaan vuotees nään Silmiis katselen Ääntäs kuuntelen ja vaivun onnehen

Kunnes herään huomamaan se harhanäky oli vaan Et luonain sä olekkaan

Jäähyväiset mä heitin niin raskain sydämin Mut kaipauksen peitin mä sulta kuitenkin

Näin oli meille parhain Sen huomaa selkä nyt Mä tiesin liian varhain mua olit pettänyt

Sä mulle saaatoit tuottaa niin paljon murhetta En voinut sanaas luottaa Se oli valhetta

Sä varmaan nyt mua syyttänet Ja kenties mua sä tuominnet Kun sulle noin mä lausuin jäähyväiset