Kulkee metsään kaukaiseen, paikkaan salaiseen. Lausuu taikasanoja pitkiä ja kauniita. Jää hiljaa oottamaan, hiljaa olttamaan. Ei ääntä lintujen, synkkää, pimeää. Katsoo väliin kivien, siellä jokin välkähtää. Leijuu pimeään, leijuu pimeään. Ilmassa, kastetta täynnä tähtisumua. Pieniä, keijuja, syntyy tähtisateesta. Kädellensä laskeutuu, olento tuo mutrusuu. Taikasauvaa heiluttaa, läpikuultavaa. Pieni tyttö riemuissaan astuu taikamaailmaan. Unen keijut taioillaan pienen tytön lumoaa. Hiljaa helisee siivet, hiljaa helisee. Taikametsän aukio täynnä naurun helinää. Kohta saapu aamu jo, pienen tytön herättää. Taika unen maahan jää, unen maahan jää. Ilmassa, kastetta täynnä tähtisumua. Pieniä, keijuja, syntyy tähtisateesta. Kädellensä laskeutuu, olento tuo mutrusuuta. Taikasauvaa heiluttaa, läpikuultavaa.

(Noin sen pitäisi mennä. Loppuun tulee myöskin kertosäkeistö.)