Kipeä ja tyhjä syli, vettynyt on turkki Voiton haju toimistossa, kesken vielä työt Maisemat on meren yli, laatikossa purkki Otan siitä, jaksan painaa päivät, nukun yöt

Isä istuu hämillään ja hiljaa keittiössä Ei tunne aikaa, paikkaa, kysyy: milloin lähdetään? Ylväimmätkin riisutaan kai tässä mittelössä Rannikolla laivat lyövät kiilaa pimeään

Tähdet syttyy, valojuovat, vieläkö ne viestin tuovat?

Kertosäe: Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä Rakastan niin kauan kun mä voin

Ilma täynnä melskettä on kaukaisista maista Hetkemme ja loistomme kuin tuulen henkäys vaan On tässä kaksi orpoa, on kaksi muukalaista Uhmaamassa yötä, jaksamassa toisiaan

Kaunis puna auringon, kauniimpi sun poskillas on

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä Niin kauan kun mä voin

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä Niin kauan kun mä voin...

Kertosäe: Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä Rakastan niin kauan kun mä voin

Niin kauan kun mä voin (X3)