Se oli maaliskuun ilta sä veit Roosan elokuviin Välillenne rakentui silta sä yli marssit komeasti niin

Hän alussa sai kaiken kohtelun kuninkaallisen Roosa antoi sulle avaimen rikkomattoman sydämen

Ei silloin voinut hän nähdä Mustavalkoinen lohduton on sädekehä sun ympärillä sun aurasi rikki on

Hän on liian monta tarpeetonta kolhua joutunut sietämään Aivan liian monta yötä unetonta joutunut vuoksesi viettämään Roosa poistuu hiljaa ei enää pelkää Siihen hän on nähnyt liikaa Vihdoinkin hän on vapaa pois hän lentää Sä suret sun kunniaa kun et voi häntä satuttaa enää

Meni juhannusilta katselitte kun sorsat ui Käsi kädessä juhlatulilta tulitte, hän nauruusi humaltui

Alkoi pidetä illat Roosa mietti, kuka sä oot Ja alkoi palaa sillat kellä onni on, sen polttakoon

Ja talvi pommitti hajalle rikkomattoman sydämen Se lensi pilvien alle lailla hävittäjäsaattueen

Hän on liian monta tarpeetonta kolhua joutunut sietämään Aivan liian monta yötä unetonta joutunut vuoksesi viettämään Roosa poistuu hiljaa ei enää pelkää Siihen hän on nähnyt liikaa Vihdoinkin hän on vapaa pois hän lentää Sä suret sun kunniaa kun et voi häntä satuttaa enää

Roosa kulkee jo tietä mihin se viekään Sä pelkäät Niin paljon hyvää meni yön selkään

Sä Roosaa koskaan et voi satuttaa enää Hän ei pelkää pelkäämään on nähnyt liikaa Vihdoinkin hän on vapaa pois hän lentää Sä suret sun kunniaa kun et voi häntä satuttaa enää Et voi häntä satuttaa enää Häntä satuttaa enää