Mettänkorves kulkiessani löysin siliän kiven siihen minä raaputin vanhan kullan nimen Mettänkorves kulkiessani kirjoittelin honkaan uskollista ystävää, tuskin sitä onkaan

Sinäkö se olit joka toisen viereen menit se on niin kuin puukon pistäis läpi syrämeni Sä lupasit olla uskollinen kuolemaasi asti nyt sä makaat joka jätkän aivan vapahasti

Missä linnut nyt lauleloo, kun metsä on niin tyyni Missä linnut nyt lauleloo, kun metsä on niin tyyni

Ennen meirän välit oli lämmintä kuin maito sulla halu halata ja mulla siihen taito Sinähän se olit joka toisen viereen menit se on niin kuin puukon pistäis läpi syrämeni

Missä linnut nyt lauleloo, kun metsä on niin tyyni Missä linnut nyt lauleloo, kun metsä on niin tyyni Missä linnut nyt lauleloo, kun metsä on niin tyyni Kuuluu jo kelvanneen vanha lemmittyni

Missä linnut nyt lauleloo, kun metsä on niin tyyni Missä linnut nyt lauleloo, kun metsä on niin tyyni Missä linnut nyt lauleloo, kun metsä on niin tyyni Kuuluu jo kelvanneen vanha lemmittyni