Järjen veit ja minusta orjan teit Kun lempes annoit Ja kestävän sen vannoit.

Mutt' kesti se vain hetkisen, Jo murheeksi vaihtuen. Sun sanas kuumat Oli valhetta vain.

Huulesi nuo, jotka huuman ihanan soi. Kuumuuden huulilta toisen minulle toi. Oon raukka kun Nyt täytyy mun Se kestää, en estää voi.

Mun syömmeeni onnen sä toit Mun lemmestä nauttia soit. Nyt syömmeni rauhatta aina lyö. Ei suo sille lepoa, päivä yö.

Ei rauhaa kai milloinkaan saa Ken lempeä vain janoaa. Nyt on rinnassain, yksi toivomus vain; Toiset unhoita, luokseni käy.

Ei rauhaa kai milloinkaan saa Ken lempeä vain janoaa. Nyt on rinnassain yksi toivomus vain; Toiset unhoita, luokseni käy.