Tässä alan matkan ratamoin verhottu maa reunasta jylhän metsän jatkan

Juurista punottu matto polun reunoilta aarnion sydämeen valo harvoin juovin ilmassa hiutaleina kultaa

Seiteillä jalokivipisarat

Sisar-rauha, Veli-uni tulin teitä tapaamaan vieläkö muistatte minut omaksenne?

Olen väsynyt askeliin ei mihinkään johtaviin tukehtunut sanoihin mitättömiin

Pitäkää minua pienintä veljistänne selkänne takana turvassa

Pitäkää minua kauemmin kuin olen ollut poissa Kunnes polku on kasvanut umpeen

Kunnes tänne kodin teen aarnion sydämeen enkä lähde uudelleen