Kaksi miestä parhaat päivänsä jo nähnyttä pysyy puolen päivän aikaan vaivoin pystyssä Toisen hatunreuhkan väriä ei tunnista toisen povitasku piilottelee pulloa

Kukaan ei oo näkevinään heitä pidetä ei minään Jotkut ohikulkiessaan tuhahtaa ja kääntää pään monet muut ei tee sitäkään

Kertosäe: Nuo elämässä eksyneet ei enää muistakkaan miltä tuntui pitää kiinni edes ihmisarvostaan Elämässä eksyneet harhaan astui polultaan mutta niin voi käydä ihan kelle vaan

Heitä seuraan ikkunasta juoden kahvia täältä käsin heikkoja on helppo tuomita Kun ei tiedä mitä on nuo kaksi kokeneet miksi väärään suuntaan aikanaan vei askeleet

Vaan jos käden ojentaisin heiltä oppia kai saisin Laupeutta paljon enemmän kuin muilta milloinkaan näen sen heidän katseessaan

Kertosäe: Nuo elämässä eksyneet ei enää muistakkaan miltä tuntui pitää kiinni edes ihmisarvostaan Elämässä eksyneet harhaan astui polultaan mutta niin voi käydä ihan kelle vaan

Kun saa taakan alle toisen olkapään kevyemmäksi se käy kuin itsestään

Kertosäe: Nuo elämässä eksyneet ei enää muistakkaan miltä tuntui pitää kiinni edes ihmisarvostaan Elämässä eksyneet harhaan astui polultaan mutta niin voi käydä ihan kelle vaan

(Elämässä eksyneet ei enää muistakkaan miltä tuntui pitää kiinni edes ihmisarvostaan) Elämässä eksyneet harhaan astui polultaan mutta niin voi käydä ihan kelle vaan