Tunnen tämän aution saaren sen hiekan pölyn harmauden Miksi siivet turhaan sain kun täältä koskaan uskaltanut en mä pois lentää edes yrittää

Tiedän etten ole yksin on meitä monta miljoonaa Vain ovisilmään hetken katsoo kun joku turhaan koputtaa vaikkei hävittävää ole kenelläkään yhtään mitään

Joka päivä ennen laitoin pullopostin kulkemaan Aina odotin vain vastausta vaikka viestiin kirjoittanut en milloinkaan minä sanaakaan

Vaan muistan joka silmäniskun joka säteen majakan Ottanut en niitä vastaan käänsin pääni pois kuin luota kuolevan kuin luo tyhjän ulapan

Kertosäe: Niin kadotin tähdet ja kadotin taivaan en päässyt valtamerilaivaan se ohi kaartoi kauan sitten kadonneen Enää pelastusta odota en ja olen elänyt vain odottaen että vielä saisin syntyä uudelleen

Uudelleen

Valokuva tuo lapsuudestain aina seuraa minne meen Näen kasvot ilmeettömät pään alas painuneen takaa vuosien aivan kuin anoen vie mut elämään

Kun uni saapuu jostain kaukaa siinä siivet kantaa niin Että tuulten mukaan pääsen silmänkantamattomiin, silloin unohdan että putoan aina kuitenkin

Kertosäe: Niin kadotin tähdet ja kadotin taivaan en päässyt valtamerilaivaan se ohi kaartoi kauan sitten kadonneen Enää pelastusta odota en ja olen elänyt vain odottaen että vielä saisin syntyä uudelleen

Kadotin tähdet ja kadotin taivaan en päässyt valtamerilaivaan se ohi kaartoi kauan sitten kadonneen Enää pelastusta odota en ja olen elänyt vain odottaen että vielä saisin syntyä uudelleen

Vielä saisin syntyä uudelleen, uudelleen