Joka päivä otan uuden askeleen Monet jäljet hukkuu maailman melskeeseen Ehkä jotain silti jää, vaikka päivät häviää ja säilyy yhtä kauan kuin tarinat nää

Ja kun anteeksi ei anna itselleen eikä murheet aina mahdu sydämeen Niin ne yksi kerrallaan on pakko päästää maailmaan ehkä tyhjyyden ne jossain karkoittaa?

Kertosäe: Vaikka polkuni mun on usein raskas, valoton et koskaan sitä silmistäni nää Sillä laulujen tie minut kauaksi vie ja sen ilon koitan säilyttää

Kerro minne silloin pakenen kun suljettu on portti jokainen Vain pohja pullon muuttumaan hanttikortit valttiin saan Käsi kestä ei vain päivään seuraavaan

Kun anteeksi ei anna itselleen eikä murheet enää mahdu sydämeen Minä kerron tarinaa, en kai osaa muutakaan ja vain silloin sen pystyn unohtamaan

Kertosäe2: Että polkuni mun on usein raskas, valoton vaan et koskaan sitä silmistäni nää Sillä laulujen tie minut kauaksi vie ja sen ilon koitan säilyttää

Polkuni mun on usein raskas, valoton vaan et koskaan sitä silmistäni nää Sillä laulujen tie minut kauaksi vie ja sen ilon koitan säilyttää

Sen ilon koitan säilyttää