Nättii, eipä

Taas tuli melankolia kylää täl kertaa kysymät ees ehtiny en pyytää ei samaa peltoo voi jaksaa kyntää vuodest toiseen vanhaa satoo kylvää, se alkaa ryydyttää

Ku aina niittää nuupunutta kukkaa, sitä riittää huoli hautaa viistää mut irti päästä ei vittu vielkää täytyy hakee lepoo edetä sinne mis repo pistää käytäntö tekoo ja valuu luontooo jo

Sielt meen hakee huoltoo, etsimään uuttaa muotoo, siit seuraa huonoo, jossei ikin näe vuokkoo työstää täytyy nii huolel perspektiivii, paimentaa endorfiinii niinku beduiini kamelii

Infernaaliset paineet sulaa jo jää mukana lämmössä liehun kuin puhdas valkoinen lakana Mut onkse mahdollista ees - mitä sä luulet? miten sä oot silloin ku - kukaa ei kuumottele?

Monesti mietii ku nitkutushetkii näitä et mitä tois päivä kun pois ois huolenhäivä Mikä mäihä oiskaan se, hei älä muuta väitä, ku elämän kans viettäis häitä se ois nättii, eipä

Idän helmii, päiväkodin pihalla telmi, terassil lähiön kelmin mieliki ettii jo mettii tulppaani läpi jään puski jumisen pään sisäl värinää, värei uusii syvii sävyjä

nii kauan varjoi heitteli menny seinii ensin pitenevii sit haamui haalenevii jäi vaan seittii ei ulospääsyreittii ennenku yö vajosi aamuun, kajo pimeyden peitti

No mitä sä näät nyt häpeääkö väkevää jykevää egosälää siin voit tietysti rypeä, mut mullo kiire pois täält, älä jää säkää jumittaan aikoi sitte ikävöityyn -ikävään

Pumpum tsikidum ja skilijahuubajazz ske-e-eidaa vois jo vähitellen vähentää yllättävää miten lyhyt on sit kuitenki kesä älä vaa kadota sitä hei älä jämähä