Tulevaisuutta, pystyy aika, useinkaa muuttaa Mutta mitä jos syntyy vailla tulevaisuutta On vaa menneisyys, mikä vetää pinnan al Eikä jää ketää, tai mikää enää rinnan al Pilvin pimein tuskaa, värjää pilvii mustaks Elämä ei oo ruusuil tanssimist vaa piikkipuskas Takaolalle se tapahtu pojalle jolla ei Ollu voimii ottaa sitä omalle kohalle Kukkulan pääl pienes hirsimökis Mis isin binitölkist tuliki spliffistögis Entinen insinööri nykynen pennitön lurjus Jonka elämä on maailmalle vaa henkilötunnus Faija tekee painajaista pojan päivistä Mut yöllä unensyövereissä poika näkee oman äitinsä Näis kuvis äiti elää kunnes poika herää Lopult jäljel on enää kuvat arkust mitkä kerää tomuu

Mä nään tunnelin päässä valoo Mut tunneli on pitkä Ja ääni mun päässä sanoo Se sanoo: Luovuta, luovuta, luovuta Päätän kuitenkin päästä pakoon Ääntä mun päässä mut valo Tunnelin päässä katoo Se katoo, luovuta, luovuta, luovuta

Sinä päivänä ku mutsi pääty ruumisarkkuun On surun lisäks pojalle jääny suuri vastuu Jonku loppu aina jonki uusi alku Ikkunasta näkee kukat ristillä joihi tuuli tarttuu Faija vetää verhot kii, käskee tekee kotitöitä Mut se ei oo syy miks poika on valvonu monii öitä Faija näyttää mis on kaapin paikka Ja poika menee faijaa piiloo, kaappiin aina Ja päättää "Mä oon viikon kaapis vaikka Ei se löydä mua ku ei se siivoo kaappii lainkaa Se o laiska, tää kaappi on mun maailma ilma faijaa" Poika käpertyy mutsin vanhaa villapaitaa Laittaa silmät kii ku, silmät puhuu ummessa Eikä poika nää mutsii missää muus ku unessa Mut ei tällä kertaa Nyt painajaisis riehuu faija jol ei oo tunteit pätkän vertaa

Mä nään tunnelin päässä valoo Mut tunneli on pitkä Ja ääni mun päässä sanoo Se sanoo: Luovuta, luovuta, luovuta Päätän kuitenkin päästä pakoon Ääntä mun päässä mut valo Tunnelin päässä katoo Se katoo, luovuta, luovuta, luovuta

Poika säästyy väkivallan piinalt Yhtä harvoin ku isä vältty väkivahvalt viinalt Ei oo ihme ettei poika pidä hänestä Ku isä ei pitäny ikään kädestä, vaa anto isän kädestä Kävellessä portaita jää poika paikallee Ku tajuu, että ei oo portakoita taivaasee Siel on mutsi jonka lisäksi Paikka mulle muttei hirviölle jota isäksi, kutsutaan Kello pysähtyy, aika mennä nukkumaan Syvään uneen minne ei faija enää tuu mukaa Matka faijan lääkekaapille Siel on lippu höyhensaarille Tarinalle käänne traaginen Unihiekkaa, millä pääsee paatille Mikä vie paikkaa mikä on lähes maaginen Poika painaa pään äidin haudal Eikä päätä nosta, enää koskaa Rakas äiti, nähdään kohta

Mä nään tunnelin päässä valoo Mut tunneli on pitkä Ja ääni mun päässä sanoo Se sanoo: Luovuta, luovuta, luovuta Päätän kuitenkin päästä pakoon Ääntä mun päässä mut valo Tunnelin päässä katoo Se katoo, luovuta, luovuta, luovuta