Miksi hylkäsit mun, sinä rakkahin vain Vaikka yhdessä näin luvattiin. Että kanssasi vain arjet juhlat ain, Me yhdessä vietettäisiin.

Mä luotinkin niin, sun lupauksiin, Sanat tyhjät näin korvissa soi. Pois kohtalo sun, vei luotain mun, Yksin tietäni jatkan mä vain.

Kevät huumaavan kaunis on kun kohdattiin, Meidän mielemme valloitti niin. Emme uskoneet syysöihin myrskyisiin, Emme eroihin onnettomiin. Mä tuntea sain, sun lämpös vain, Paha meitä ei saavuttaa vois. Mut kuitenkin syys taas saapuikin, Tiemme julmasti erotti vaan

Yksin istun ja mietin nyt aatoksissain, Miksi luotani lähdit'sä pois. Eikö onnelle täällä oo paikkaa lain, Lämpö syömmessään pysyä vois.

Mä luotinkin niin, sun lupauksiin Sanat tyhjät näin korvissa soi. Pois kohtalo sun, vei luotain mun, Yksin tietäni jatkan mä vaan.

Mä luotinkin niin, sun lupauksiin Sanat tyhjät näin korvissa soi. Pois kohtalo sun, vei luotain mun, Yksin tietäni jatkan mä vaan.