Oon vain sulle ihminen villi ja vaikka kuinka katsot ei muuta eessäs näy. En saata ymmärtää miksi käyt niin väittämään, kun elämää et voi sä ymmärtää, ymmärtää.

On kaikki sinulle vain omaisuutta ja valtaat nimiin kaiken minkä näät. Vaan tiedän, jokaisella olennolla elämä ja henki on sisällään.

On mielestäsi ihmisiä aina vain kaltaisesi, eikä kukaan muu. Vaan katso joskus silmin muukalaisen onni uusi kohdallasi toteutuu.

Ja sä kuuletko jo suden huudon täydenkuun, sen miksi ilveskissa naurahtaa? Voitko laulaa äänin jylhän Isä Vuoren, värit tuulen pystytkö sä maalaamaan? Värit tuulen pystytkö sä maalaamaan?

Käy juosten pitkin näitä metsäteitä, ja maista marjat maan ja auringon. Voit kieriskellä rikkauksissa aina huomaat sen, mikä niiden arvo on.

On veljiäni sade sekä tuuli ja ystäväni luodut metsien. On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen joka tietä elämän käy kulkien.

Käy näin puumme korkeuksiin, jos ne kaadetaan, jää tyhjä taivas vaan.

Ja sä kuuletko jo suden huudon täydenkuun? On iho valkea tai värin kuparin, on laulettava äänin jylhän Isä Vuoren, maalattava värein tuulen sinunkin.

Sä voit maata omistaa, omistat sä maata vaan, opi et, jos värein tuulen maalaa maan