Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen Ja jos satanut on liikaa sydämeen Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen

Liian kauan omin voimin harhailin Elin, niin kuin mul ois valta kapteenin Moneen väärään vuonoon purteni mun ui Kunnes karikolle ylpeys murentui

Myrskyn jälkeen on poutasää Vihdoin oon sen saanut ymmärtää Nyt sen nään, ei voi yksikään Päättää päivistään, ne määrätään

Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan Auringon taas käyvän hehkumaan Tiedän tän, vielä kerran nään Sateenkaaren pään, ja sinne jään

Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan Aidon ystävyyden silta kaarineen Päivänvalon lailla kantaa sydämeen

Myrskyn jälkeen on poutasää Vihdoin oon sen saanut ymmärtää Nyt sen nään, ei voi yksikään Päättää päivistään, ne määrätään

Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan Auringon taas käyvän hehkumaan Tiedän tän, vielä kerran nään Sateenkaaren pään, ja sinne jään

Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan Auringon taas käyvän hehkumaan Tiedän tän, vielä kerran nään Sateenkaaren pään, ja sinne jään