Mä en uskonut koskaan sattumaan Mut tarpeeks kun alkoi sattumaan Puhuin ihan mitä sattuu taas Nyt hävettää, auttakaa

Jos tunne on kooltaan niin valtavan suuri Et huoneeseen mahtuu se juuri ja juuri Kenelle soitan kun poistin jo kaikkien numerot Voisin repiä verhotkin kai lattialle Ja hautautua vaivatta niiden alle Ahtaalta näyttää kun luurangot täyttää mun komerot

Onnistumisien määrä näin vuositasolla On muistaakseni pyöreät nolla Ja siihen se jää, se on ikävää Mut oon ainoo joka välittää Mut ei toisen häpeää nää Siis rauhassa hävetkää

Ja sehän voi tietty olla niin Et jos et sä kuulu eliittiin Ei sanat ne paina paljookaan Jos niitä ees muistetaan Silti luulen tän olevan iänikuista En mitään näin typerää tehneeni muista Sille on syy jos et yhteyttä saakaan mun numeroon Nyt on verhot, matot ja minä lattialla TV:ssä kuvattuna Jalla! Jalla! Itse en kiirehdi, päätin jo muuttaa myös komeroon

Onnistumisien määrä näin vuositasolla On muistaakseni pyöreät nolla Ja siihen se jää, se on ikävää Mut oon ainoo joka välittää Mut ei toisen häpeää nää Siis rauhassa hävetkää

Nyt on verhot, matot ja minä lattialla TV:ssä kuvattuna Jalla! Jalla! Itse en kiirehdi, päätin jo muuttaa myös komeroon