Kai meistä kaikist välil tuntuu siltä, ettei mikään tunnu miltään Kunnes surku ja parku saa karjutki avaa silmät Ja odotan odotan, peloissani odotan Miten itseni kokoan jos kadotan sut kokonaan

Tie oli päättyä ennen kun kerkes alkaakaan mut keskoskaapis ne sai mut ja Jeren jatkamaan Lastenklinikalta ponnistaminen on raskaampaa mut oppiipahan arvostamaan matkaansa Mun kaks siskoo poistu jo ennen mun syntymää Toinen syntyy, toinen kuolee, se on ympyrä ja tää vaan väliaikanen bakanssi Eläkkeen kohdal toivoo, et saispa sen takasi Silti toiset ottaa loparit jo ennen aikojaan jättää meidät tänne muistelee menneit aikoja Se on perseestä, mut se on elämää Elämä välil on, ja siks sitä pelätään No mikä muu ku kuolema tääl varmaa oisikaan Paineen alla jengit sekoo, tappaa toisiaan Täs maailman ajas iisii jää funtsimaan uskaltaako koulus enää silmiään ummistaa

Viimein sain silmät aukasta Se mitä meil onkaan on haurasta En haluu luopuu siitä, nii kaikin voimin pidän siitä kii Se erottaa mut laumasta Varjelen sitä, mikä on haurasta En haluu luopuu siitä, nii loppuun asti pidän siitä kii

Jos voin tehdä sen tänään, miksi tehdä se huomenna Walk don't talk, siin on sulle selvää suomea En pelkää helvettiä, en pelkää kuolemaa mut pelkään reppu tyhjänä mennä tuonelaan Tää jääräpää kun ei liiku minne määrätään Niinku Genssit sanoo, matka on määränpää Kehdosta hautaan kierrän, kerään elämyksiä Se joka vapaana elää, herää yksinään Jokainen täällä itse valitsee tiensä, Syytä toisten ei tarvii tietää Sun ei tarvii kysyville vastata Tärkeintä on, että pysyy itse kartalla Ja vaik on raskasta, ei auta elää pelossakaan Jos nyt koitettas pysyä tääl elossa vaan Ja nauttii täysillä niin kauan ku saadaan mä meinaan ainakin, kunnes ne hautaa mut maahan

Viimein sain silmät aukasta se mitä meil onkaan on haurasta en haluu luopuu siitä nii kaikin voimin pidän siitä kii se erottaa mut laumasta varjelen sitä mikä on haurasta en haluu luopuu siitä nii kaikin voimin pidän siitä kii

Niin, mä toivon vaan et vielä ei tuu loppumaan tää mitä meille on annettukaan Niin haurasta niin kaunista niin korvaamatonta

viimein sain silmät aukasta se mitä meil onkaan on haurasta en haluu luopuu siitä nii kaikin voimin pidän siitä kii se erottaa mut laumasta varjelen sitä mikä on haurasta en haluu luopuu siitä nii loppuun asti pidän sitä kii