Kun eräs vanha cowboy kerran kulki ratsuineen ja illan tullen saapui päälle vuorenharjanteen niin karjalauman hirmuisen hän näkee kulkevan siel läpi synkkäin pilvien ja yli taivahan

Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan

Tuo karjalauma kulkuansa jatkaa mylvien sen hengitys on polttava ja vauhti hirmuinen ja uuden ihmeen taivahalla silloin nähdä voi siel cowboy-joukko ratsastaa ja laulu hurja soi

Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan

On ratsastajat väsyneet ja ratsut läähättää vaan silti ykskään joukosta ei taaemmaksi jää he karjalaumaa koettavat kilvan tavoittaa mut ponnistukset turhaa on, he eivät kiinni saa

Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan

Ja taivahalta silloin eräs ääni huudahtaa: "Hei, sä cowboy käänny tieltäsi, et sitä jatkaa saa tai paholaisen karjalaumaa joudut ajamaan kun kerran päättyy elon tie ja saavut Manalaan."

Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan aaveet taivahan aaveet taivahan!