istun sateenkaaren siltaa yksinäin vain levotonta virran juoksua vierelläin niin kauan kesti kun juoksin vastatuuleen lähelles sateenkaaren luona en tuntenut tuskaa

kesämekon tuoksu täyttää muistojeni tien vielä vähän aikaa sen kyyneleeni luo vien huulet kättä vasten etsin jostain sun huutoas sateenkaaren luona ei mua kuule kukaan

mirah, mirah et tullut mua kesämekossa vastaan mirah, mirah et tullut edes sanomaan näkemiin

näen sateen ja auringon, on kettujen häät pääni polvien välissä muurahaisten leikkivän nään minun rakkauteni sattui päivään värien sateenkaaren luona kyynel värinsä muuttaa

olen tullut paikkaan mistä näen yli merien ilman sinua sydämestäni valuu veri viimeinen ja mustarastaan huuto kaukaa vastarannalta soi sateenkaaren luona ei mua kuule kukaan

mirah, mirah et tullut mua kesämekossa vastaan mirah, mirah et tullut edes sanomaan näkemiin