matkalla kotiin keskiyön kaupungin läpi sieraimissa syksyn kirpeä tuoksu askelten kaiku tyhjissä porttikongeissa

matkalla nukkuvan keskiyön kaupungin läpi pudonneet lehdet värinä asfaltissa tän sykkivän hiljaisuuden keskellä kuulen tuulen huokauksen tervetuloa takaisin maan pinnalle

kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin utuisin silmin ja sumuisin sydämin hidastetuin liikkein, tuulessa leijailtiin

noiden retkien leijuvien hetkien sumuisen sekoilun verran velkaa jäin nyt nöyränä katson kun tuuli nostaa kirjavat lehdet ilmaan ja puhaltaa ne öisille kaduille tanssimaan

kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin yöt läpi juhlittiin, maailmalle naurettiin, leijailtiin kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin pelätty ei että maa tulis vastaan, me leijailtiin

kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin utuisin silmin ja sumuisin sydämin, leijailtiin kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin pelätty ei että maa tulis vastaan, me leijailtiin

kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin