verhojen raoista tulvii vaan ja jokaisen surkean eliön tästä asunnosta täyttää ja kaikesta päätellen ei tullut maailman loppu olemme hengissä vieläkin ja nyt uusi aamu nousee kääntyy uusi lehti vihdoinkin

olen vieraantunut elämästä jonka tunsin aiemmin en edes pitänyt ihmisistä joita ystävikseni kutsun vailla määränpäätä jossain minä yksin harhailin mutta nyt uusi aamu nousee minä tunnen sen luissani uusi aamu, uusi aika

ja olin niin epätoivoa täynnä olin valmis luopumaan seisoin yksin risteyksessä mietin onko minusta jatkamaan mutta nyt katson ikkunasta ja näen jotain kaunista on uusi aamu, uusi aika

verhojen raoista tulvii vaan se tulvii huoneesta huoneeseen ja kun mä katson ympärilleni uskon pieneen ihmeeseen ei tullut maailman loppu on kaikki niinkuin ennenkin mutta jokin minussa muuttui oon hengissä vihdoinkin uusi aamu, uusi aika

olin niin epätoivoa täynnä olin valmis luopumaan seisoin yksin risteyksessä mietin onko minusta jatkamaan mutta nyt katson ikkunasta ja näen jotain kaunista ja nyt katson ikkunasta ja näen jotain kaunista on uusi aamu, uusi aika

uusi aamu, uusi aika