Eilinen muisto jo on, kuulen lauluni, oon Papillon. Niinkuin lapsi sen tunteista tein, unelmaan kaiken vein.

Perhosen lentävän näin, sitä katsomaan, kuulemaan jäin. Sydämeen sain sanat sen, vapaa mä oon, vapaa jos ken.

Pitäisi sun olla kuin mun, toisin vain on, Papillon.

Rakkaus kaikkeni sai, mutta unelmaa elätin vain. Nyt se kyyneleet silmiini tuo, unohtaa mun ei suo.

Sydämein pojalle jäi, joka kerran mä olin ja näin lausuu hän mua katsoen, vapaa mä oon, vapaa jos ken.

Pitäisi sun olla kuin mun, toisin vain on, Papillon.

Katselen merelle päin, mietin elääkö perhonen näin. Tuoksuu vapaus hyvältä niin, aika on näkemiin.

Sydämein pojalle jäi, joka kerran mä olin ja näin lausuu hän mua katsoen, vapaa mä oon, vapaa jos ken.

Pitäisi sun olla kuin mun, toisin vain on, Papillon. Pitäisi sun olla kuin mun, toisin vain on, Papillon.