Kun kuljin Kaliforniasta Mexicoon mä jonkun toivoin mua voivan viihdyttää, niin sattui, että kun mä tulin Tampicoon, en välttää voinut mä vaaraa viehkeää. Jäin kapakkaan mä istumaan ja pelasin ja katselin, kun senjoritat täyttivät pöydän, mä tiesin, löydän, nyt jotakin.

Niin arvaamatta kuulin villin kitaran ja sitten trumpetti nauroi valittain ja siinä aivan edessäni tanssivan mä kauniin Marqitan silloin nähdä sain. Kun tanssi soi, hän salamoi, vain hänet näin mä edessäin. Kun sanoin salaa, ”oi tule rantaan”, hän kuiskas´, ”rantaan, luo laiturin.”

Vaara on, onnessa vaara on, välttää on mahdoton, se houkuttaa-aa-aaa… Vaara on, onnessa vaara on, jos se on vaaraton, se katoaa-aaa-aaaa…

Hän tahtoi päästä kanssani pois pohjoiseen, hän tahtoi muutoksen saada elämään. Hän lupas´ tulla vaimokseni, jos sen teen, kun hän on nuori ja vapaa lähtemään. Tuon kaiken ties´, Marqitan mies, kai uskoi hän, mun lähtevän. Hän minut kaksintaisteluun haastoi, mä otin haasteen ja lähdin pois. Mukaani silloin kuitenkin vein Marqitan.