Sussa oli aina jotain erikoista ku olisit karannu satukirjoista ja tänne vaan eksynyt ekan keskustelun jälkeen en arvannut näin et käännät maailmani nurinkurin, väärinpäin sitä taidetaan rakkaudeks kutsua ylpeästi ulkopuolinen mut samalla niin tavoittamattoman surullinen vaik Disneyn kasvattama olenkin, niin mun on vaikee uskoa onnellisiin loppuihin

Se on niin traagista ettei toista voi pelastaa mä kyllä sun kipusi ottaisin mut et luovu siit vaikka pyytäisin haluun viedä sut katsomaan ku kevät kukkaan puhkeaa mut aina onneton hymyillen on hän ja vasta 27 27

tänä vuonna 27 asiat vähemmän paremmin ymmärrän ja aina enemmän pelkään tää hankala terapiasukupolvi, neuroottinen mieli, sydän lukittuna jossain holvis päällä panssarilasi en kaipaa apuasi ihmekkös et ihmiset sairastuu, kielen päälle nappi uus ja todellisuus on yksinäisempää ku paha uni uus

Se on niin traagista ettei toista voi pelastaa mä kyllä sun kipusi ottaisin mut et luovu siit vaikka pyytäisin haluun viedä sut katsomaan ku kevät kukkaan puhkeaa mut aina onneton hymyillen on hän ja vasta 27 27

kaiken jälkeen kuitenkin, heräsit aamuun tänäänkin ei ulkoo kukaan koskaan nää mikä myrskysää on sisällä pään mut onnittele itseäs sä oot täällä, sä oot olemassa, maan päällä pidäthän sun lupauksesta kii et puhalla ne kynttilät kun täytät 28

Se on niin traagista ettei toista voi pelastaa mä kyllä sun kipusi ottaisin mut et luovu siit vaikka pyytäisin haluun viedä sut katsomaan ku kevät kukkaan puhkeaa mut aina onneton hymyillen on hän ja vasta 27 27