Don-virran rannalla vietin lapsuutein Siellä liepehillä laajan aromaan

Kerkeesti tyttönen ryösti sydämmein Häntä unhoittaa en saata milloinkaan

Aron luokse mieleni halaa taakse aikain ankeain Muisto jälleen mieleen palaa aron laulun kuullessain

Yhdessä kuljimme aina iltaisin Hänet saavani mä luulin omaksein

Vihdoin mä neidolta sitä rukoilin Mutta nauroi vain hän minun kiihkollein

Silloin luotain lähdin mä salaa suru raskas seuranain Neito jälleen mieleeni palaa aron laulun kuullessain

Muistoja rinnastai koetin karkoittaa Mutta häntä koskaan unhoittaa mä voi

Laulu tää uudelleen muistot eloonn saa Niin kuin ennenmuinoin arolla se soi

Suru jäytää vain sydänalaa sitä en saa rinnastain Neito jälleen mieleeni palaa aron laulun kuullessain

Muistojen valtaan hetkiseksi jäin Jälleen kuljin minä teillä aromaan

Tyttönen rakkahin astui vierelläin Nähnyt pilkkaa en nyt hänen katseessaan

Hymy tiellein loistetta valaa Kotiin johtaa kulkuain Neito kerran luokseni palaa aron laulun kuullessain