1. Mun olit silloin, sun minä myös, kun olin kanssasi kesäyöss. Kukkaset kauniit kun ojensit, hiljaa näin kuiskasit: Valkoiset kiolot nää otathan muistoksi illan tään ihanan. Valkoiset kielot sua muistuttaa; Mua et saa unhoittaa.

2. Kauan sen jälkeen sua kaipasin, kun enää tullut et iltaisin. Yhteiset retket ja metsätiet, mielestäs jäänyt lie. Valkoiset kielot luonani mun aatokset johti luo kaivatun. Valkoiset kielot lohduttivat, sinusta kertoivat.

3. Muistojen joukkoon jo kuuluvat sun luonas päivät nuo ihanat. Kesäiset niityt ja metsätie, muistoja vain nyt lie. Valkoiset kielot, mi sulta sain, nyt ovat kuihtunut terttu vain. Valkoiset kielot mua lohduttaa, kun suru saavuttaa.