Onneni lähti ja minut jätti mollejani soittamaan itkin mut puoliksi onnellisena kun kitarani sain laulamaan jostain syystä kauneimmin se soi suruissaan se auttaa pahat jutut unohtamaan ja hyvät muistamaan
Minä olin ehkä yksinäinen, mut en yksin ollut milloinkaan aina oli mulla kaverina mun vanha akustinen kitara
Ei koristeltu ole ruusuilla tieni minunkaan silti kuljen ystäväni avulla aurinkokadulla
Minä olin ehkä yksinäinen, mut en yksin ollut milloinkaan aina oli mulla kaverina mun vanha akustinen kitara
Nyt olen mies perheellinen, enkä tästä enää nuorene kun tulee olo melankolinen, taas ystävääni tarvitsen
Minä olin ehkä yksinäinen, mut en yksin ollut milloinkaan aina oli mulla kaverina mun vanha akustinen kitara
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: