Ei nouse kukka jään lumen alta ennen kuin roudan pois kevät vie Ei pääty murhe onnettomalta ennen kuin seestyy taas elon tie Ken kevään uskoo vain koittavan Hän tietää päivän yön voittavan Niin harmaan hallan ja roudan vallan vain lämpö saattaa pois karkoittaa

Jäin vaille kukkaa näin päivän harmaan Pois kuoli toiveet jo pakkaseen Yö milloin päättyy en tiedä varmaan Se peittää muiston niin kuihtuneen Jos näen päivän taas koittavan Jos kuulen laineen taas soittavan Niin ehkä mulle unhoitetulle Voi kukka nousta taas alta jään