Kauas maailmaan läksin kulkemaan kuljin niin iloisna ja huoletonna vain Jouduin Karjalaan, kuinkas sattuikaan lemmenpiston sydämeeni sain. Hei Karjalasta heilin minä löysin löysin heilin pienen herttaisen. Hän kohta minut sitoi lemmen köysin sitoi hurmahan iäisehen.

Tunne outo rinnassani on kuin paino povellani ja kuitenkin niin onnellinen oon. Hei Karjalasta heilin minä löysin vaivuin hurmahan iäisehen-.

Vaan en saanutkaan tuonne onnelaan jäädä – täytyi jälleen rientää kauas pois. Mutta rinnassain yks on aatos vain: Jospa Karjalaan taas päästä vois. Hei Karjalasta heilin minä löysin...

Ja mä tiedän sen, impi armainen oottaa siellä karjalan mailla ystävää. Jok ei konsanaan, luovu aarteestaan, vaan sen sydämessään säilyttää. Hei Karjalasta heilin minä löysin löysin heilin pienen herttaisen. Hän kohta minut sitoi lemmen köysin sitoi hurmahan iäisehen.