Niin se tyttö astui huoneeseen ja katsoi miestä pitkään hymyillen.

Se näytti komealta, kaiken kokeneelta, ja sai tytön nauramaan.

Nauru vei sen miehen kauemmaksi haudastaan. Sai veren kiertämään.

Ja kohta yhtä matkaa jatkoi kaksi tarinaa. Ovi huoneen suljettiin.

Liian nuori juuttumaan, liian vanha muuttumaan, liian ylpeä itkemään. Liian nuori maatumaan, liian vanha kulkemaan, liian ylpeä huutamaan. Vuosikausia toisistaan.

Niin se nauru loppui, pöly nurkkiin asettui. Seinät alkoi ahdistaa.

Ja vaikka pieni sänky, kaukana kaksi toisistaan valvoo laidoillaan.

Ja vain äänet rappukäytävän rikkoo hiljaisuuden. Raskasta hengittää.

Liian nuori juuttumaan, liian vanha muuttumaan, liian ylpeä itkemään. Liian nuori maatumaan, liian vanha kulkemaan, liian ylpeä huutamaan.

Ja kun ne katsoo toisiaan, ne istuu hiljaa vaan, kaukana toisistaan. Vuosikausia toisistaan.