putosin jakkaralta sä et nää mua enää pilvenhattaralta näytän pitkää nenää putosin jakkaralta sä et nää mua enää pilvenhattaralta näytän pitkää nenää

hieron naamaasi kalmankylmiä aivojani ne on harmaat niinku sun elämä niinku herra syksy keväällä kolmas maailmansota sodittii mun pääkopas jäi jäljelle ihmisraunio mut jossain paistaa aurinko valetta jokanen tunti unta todellisuus sunki päähän sanoja tunki mut suuri suuni unpi kaikkee ei voi sanoiks pukea siks mä pukeudun mustaan ei oo ollu helppoo olla heikki siks hustlasin tuskaa

putosin jakkaralta sä et nää mua enää pilvenhattaralta näytän pitkää nenää putosin jakkaralta sä et nää mua enää pilvenhattaralta näytän pitkää nenää

mä olin pinkkiä limaa ja mä putosin puusta mä tulin pitää kivaa mul oli luita suussa mä olin ihmisapina mun koti oli vagina ja sit elementtitalo ja sit himmeni valo me tavattii vierotuksessa olit sulkakynälle mustetta esittelit mulle utopian teit musta kuolleen runoilijan me tavattii vierotuksessa olit sulkakynälle mustetta esittelit mulle utopian teit musta kuolleen runoilijan

putosin jakkaralta sä et nää mua enää pilvenhattaralta näytän pitkää nenää putosin jakkaralta sä et nää mua enää pilvenhattaralta näytän pitkää nenää

(ta-tataat-tata-taaa)

(ta-tata-ta-taata-tata)

putosin jakkaralta sä et nää mua enää pilvenhattaralta näytän pitkää nenää putosin jakkaralta sä et nää mua enää pilvenhattaralta näytän pitkää nenää

putosin jakkaralta

putosin jakkaralta

putosin jakkaralta sä et nää mua enää pilvenhattaralta näytän pitkää nenää