Mun sydäntäni aina joskus särkee kun joku pieni asia mua muistuttaa Sä tulit niin lähelle mun henkee ja nyt mä en voi sua unohtaa

Kun ilma nousee höyryten ja vierelläni askeleesi kuulen narskuvan sä oot niin kuin pakkanen Sinun kuulen sen taas sanovan että oon sun kohtalosi Meidän pitää odottaa vain seuraavaan elämään, seuraavaan elämään

Mä kulkenut kauan olin luokses ja viimein kun toisemme löydettiin Oli molemmilla elämä jo valmis mutta tarinamme silmistä luettiin

Mä elän varmaan väärää aikaa Väärää aikaa

Kun ilma nousee höyryten ja vierelläni askeleesi kuulen narskuvan sä oot niin kuin pakkanen Sinun kuulen sen taas sanovan että oon sun kohtalosi Meidän pitää odottaa vain seuraavaan elämään seuraavaan elämään

Täällä kuljen niin kuin unessa mä kahden ajan välissä kun oon Mun maailmasta puuttuu palanen kun sinä et siinä oo

Sinun kuulen sen taas sanovan että oon sun kohtalosi Meidän pitää odottaa

Kun mä kohtaan öisen lakeuden nään tähtitaivaan joka kappaaleen mä teen, sulle tilaa viereen teen Tunnen sun taas mua koskevan ehkä aika taittuu ja kurkotan Mä meihin kurkotan ja seuraavaan elämään seuraavaan elämään