Musta auto yöttömässä yössä lujaa viilettää, pari peuraa Nilsiässä jenkkipelin kromiin jää.

Kuljettaja Surmatsalo peiliin salaa vilkaisee, takana kuin Tauno Palo, kyydittävä hymyilee.

Hän on Mooses Kotajärvi, tukkijulli entinen. Hehkuu turvonneena lärvi, takaa sa-vu-la-si-en.

Hän reilu jätkä oli, kerran kauan siitä on. Muuttanutko himpun verran miestä olis hommat herran?

Oi maaherra, oi maaherra. Maaherra hervoton.

Sellutehtaan avajaisiin viran vuoksi ajellaan. Herra keksii: "Eikun naisiin nopeasti poiketaan!"

Surmatsalo Suomussalmeen tunnissa jo pyyhkäisee, mummo luona kaurahalmeen satovuotta arvailee.

Kotajärvi kysymättä mummon ketoon kellistää. Lähtiessään pussaa kättä; herrasmiehen kuva jää.

Hän reilu jätkä oli, kerran kauan siitä on. Muuttanutko himpun verran miestä olis hommat herran? (hehhehhee)

Oi maaherra, oi maaherra. Maaherra hervoton.

Lääninpomo naukkaa juomaa, tuhrii auton istuimen. Edessä hän pirssin huomaa, arvioi myös nopeuden.

"Surmatsalo, jumalauta! Näätkö mitä minä nään? Kaiva esiin paukkurauta, tuo ei aja pitempään!"

Herralla on tehtävänään ylläpitää järjestys, siksi jääköön muille tänään sel-lu-teh-taan vihkimys.

Hän reilu jätkä oli, kerran kauan siitä on. Muuttanutko himpun verran miestä olis hommat herran? (hehhee)

Oi maaherra, oi maaherra. Maaherra hervoton.

Vastuunalaiset työt ovat rajummat kuin hakkuut kovat: "Täs on päivän seminaari, Surmatsalo etsi baari! (hehhehhehhe)"

Oi maaherra, oi maaherra. Maaherra hervoton.

Oi maaherra, oi maaherra. Maaherra hervoton.