On siitä vuosia kohta kymmenen kun kevään korvilla sinä kuihduit pois Testamenttiisi jätit lupauksen saan sinut unohtaa, mutta en tahtois

Kun sua mä mietin, se satuttaa en paljon uskalla sua muistaa Älä suutu, minä alan jo unohtaa

Mun täytyy tunnustaa, en jaksa muistaa ehtikö ohimoillas olla vähän hopeaa Sun leipomasi leivän tahdoin pakastaa heikkoina hetkinäni voin sitä maistaa

Kun sua mä mietin, se satuttaa en paljon uskalla sua muistaa Älä suutu, minä alan jo unohtaa

Mihin ikinä teenkin mä matkaa joka soluni sinut muistaa Anna siunauksesi sinut jo unohtaa

En ollut kokenut mä mitään kauniimpaa kun sä tulit ja sä sait mut kukkimaan Sun syksy saapui vain ennen aikojaan voi luoja, kuinka sua kaipaan

On ääriviivas jo vähän haalenneet kehoista vieraista sut yritin löytää Muistikuvani paljon on vaalenneet sä silti kuljet kanssani tätä elämää

Kun sua mä mietin, se satuttaa en sinulta saa rauhaa En uskalla kovin paljon sua muistaa

Mihin ikinä teenkin mä matkaa joka soluni sinut muistaa Anna siunauksesi sinut jo unohtaa Saanko siunauksesi sinut jo unohtaa