En enempää jaksa taistella enää Etkä varmaan jaksa sinäkään Ei siitä muuta käteen jääkään vain tylsää puukkoa selkään Tahdon kellumaan sinun tajuntasi virtaan

Sun kuuman veren biittiin pyhään bureeniin kuin popniittiin silmieni väliin

Antaa olla, ohh-la-la-la-la kukkona tunkiolla taisteltiin antaa arpisten haavojen olla ja maailmaan suureen lennä, lennä lailla leppäkertun huolta vailla lennä ison kiven juureen Antaa menneen olla, sillä tie on meille avoin ja me mentiin sitä jäätynein jaloin Mua väsyttää, en jaksa enää näitä sanoja, jotka viiltää Nolla nollaan tää peli vihelletään sateen jälkeen taas kaikki kiiltää

En vähempää tahdon vain kaiken tai ei mitään ja sen kaiken minä sinussa nään ei tarvitse muuta käteen jäädäkään

kuin pala hyvää elämää Sinusta osuus on mulle minun koko totuus

Sun kuuman veren biittiin...

Antaa olla...

Tahdon itseni sulle antaa ja hiljaisin siivin kantaa sade lakaisee turhat roskat pois Näytät niin kauniilta kuin olla vois

Antaa olla...

Lopetetaanko jo sota tää? En ilman sua voisi kuitenkaan elää.