Tyttö istui ikkunalla allapäin Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin Hän teki retken eiliseen uudelleen Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen

Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä Ja sitten näkemiin Voikaa hyvin aamun uutisiin

Tyttö astui ikkunalta eteiseen Ja muisti siellä ensi kerran suudelleen Hän mietti miksi aina mennyttä muistellaan Kun tahtomattaankin se palaa

Kun sekoittuu varjot valoihin ja vain mennyt jää Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää

Hei milloin hanat aukeaa Minä tahtoisin unohtaa Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa En päivistä kiinni saa Ilman sinua kai koskaan Päivistä en kiinni saa

Surullisen naurun tyttö lahjoitti peililleen Hän keitti kahvit, vettä satoi hiljalleen Rappukäytävän ritarit kulmia vartioi Ja yö katsoi päältä kuinka tuska partioi Kuka menikään keksimään, että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee Vaan ihmiset niitä sydämiä särkee

Hei milloin hanat aukeaa Minä tahtoisin unohtaa Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa En päivistä kiinni saa Ilman sinua kai koskaan Päivistä en kiinni saa

Hei milloin hanat aukeaa Minä tahtoisin unohtaa Siis laskekaahan lasiin lisää juotavaa En näistä öistä mitään saa Ilman sinua kai koskaan En öistä minä mitään saa

Hei milloin hanat aukeaa Täytyisi taas unohtaa Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa En päivistä kiinni saa Ilman sinua kai koskaan Minä päivistä en kiinni saa