Olet vapaa sielu, koruton, vähäeleinen Myöhään ymmärsin sen, minä hiomaton heijastus peilien Ei kohtausta, ei näytelmää, ei mitään, vain lupaus elämä jatkuu En ole enää varma siitäkään, toivottavasti niin tapahtuu

Minä olin draamakuningatar ja sinä olit rehellinen Valvoit yön katsellen, kun nukuin Edessä näen tien mittaamattoman, näköiseni naisen sitä kulkevan Olit mennyt, kun minä päälleni puin

Kevyisiin askeliin, ääniin hiljaisiin Minä aamun tullen kaiken menetin Eleisiin koruttomiin, sun silmiin lempeisiin Mut tyhjyyteen lähetettiin, jäljellä on ikävä koruton

On olo niin paljas, hävettää, jos joku huomaa sen Etten kartalla ole, voiko ne tietää, on tieni monimutkainen Ja että lähdit sovussa itsesi kanssa niin kevyin askelin Niin kuin sellainen, joka voi katsoa taaksensa aivan puhtain sydämin

Pelkään liikaa sen sattuvan, päälle vyöryvän muistojen tulvan Sanoit, oon helvetin kaunis, kun nukuin Minä pelkään patoni murtuvan, kaiken kauniin yli kuohuvan Minä unessa paikoillani uin

Kevyisiin askeliin, ääniin hiljaisiin Minä aamun tullen kaiken menetin Eleisiin koruttomiin, sun silmiin lempeisiin Mut tyhjyyteen lähetettiin, jäljellä on ikävä koruton

Lohduton, on mereni rannaton Ja sen aallot mulle liian suuria on Kevyisiin askeliin, ääniin hiljaisiin Kaikki irti leikattiin, jäljellä on ikävä koruton