Minä en tahdo kuulla puhetta Olen väsynyt sanoihin, joilla on niin helppo koreilla Tahdon vain hiukan silmänlumetta En totuuksia kuulla, niihin törmää toreilla

Yö hengittää niskaan Minä alan hiljaa nimeesi hokemaan Olen jäänyt katiskaan Ja rukoilen, että saavut minut jälleen kokemaan

Miksi elämä on niin pitkä maraton Alkumetreistä maaliin minun kovaa juostava on Hei niin se on

Olen palanut säästöliekillä Jäänyt kaulaani myöteen seisomaan veteen Sinä sait minut puhumaan kielillä Kun sinä kaadoit maljani viiniäsi täyteen

Saat minut antamaan sulle enemmän kuin maailmalta sainkaan Alan jo uskomaan, että jaksan kantaa sisälläni myös kuunmaisemaa

Miksi elämä on niin pitkä maraton Alkumetreistä maaliin niin kovaa juostava on Miksi niin on

Kun jokainen on niin kuin maraton Kalkkiviivoilla kaikkien pois kaikki annettava on Hei niin se on

Maraton... Niin se on... Miksi elämä on niin pitkä maraton... Kovaa juostava on... Niin se on...