Sotilas tuntematon kulkee Ei muista mutta tuntee Aamulla tulimeren Kuumilla aalloilla keinuneen

Juurelle puun hän istuu Kuvaa tyttönsä katselemaan Silmiä se kirvelee Kun on nähnyt liikaa

Mutta enemmän se koskee Kun kotiin kirjoittaa

Niin kaunis on hiljaisuus Ja kauniimpaa on kaipaus Kun muistoissa hetken olla saa Silmän isku on ikuisuus Niin kaunis on hiljaisuus Siellä jossain säilyy salaisuus Sielu on surusta suunniltaan Kun ei rakkainta nähdä saa

Hälle kerrottiin että kotiin Kohta kuljetaan kuka ties Mutta muistoissaan hän jos tänne jää Niin hän on hävinnyt mies

Hän tietää miltä se tuntuu Kun hiljaisuuteen jää Kun savuverhon sameaan huntuun Kaikki entinen häviää

Mutta niin kauan kuin hän kulkee Elämä jättää jälkiään

Niin kaunis on hiljaisuus Ja kauniimpaa on kaipaus Kun muistoissa hetken olla saa Silmän isku on ikuisuus Niin kaunis on hiljaisuus Siellä jossain säilyy salaisuus Sielu on surusta suunniltaan Kun ei rakkainta nähdä saa

Niin kaunis on hiljaisuus Ja kauniimpaa on kaipaus Kun muistoissa hetken olla saa Silmän isku on ikuisuus Niin kaunis on hiljaisuus Siellä jossain säilyy salaisuus Sielu on surusta suunniltaan Kun ei rakkainta nähdä saa