Nainen laittaa tanssikengät jalkaan ja samettimekon jonka sai hän rakkaaltaan Kun rakkaastaan joutui hän luopumaan ei hän suostu tanssimaan seinäruusuna hänet tunnetaan

Sut vielä nähdä saan, sun kumarrukseen niiaan Sitten viet sun seinäruususi tanssimaan Hänen lapsen uskostaan joku sanoo se on harhaa olkoon, mutta ilman ei täällä jaksaisikaan

Vielä kerran minäkin tanssia saan ja silloin pyörii alla maa Minä täällä sinua niin kaipaan vielä me taivaassa tanssitaan Sinä olet aina mun kotimaa ei ole vettä, rantaa rakkaampaa Ei ole taivaan ja maan rajaa yhtä on kaksi kulkijaa

Neonvalojen muuri silmiä viiltää hän on matkalla kotiin tihkusateessa katu kivinen kiiltää Hän tuntee miehen kaikkialla kuin silloin, kun tämä nukkui pois rakkauden valvovan silmän alla

Ei aika muistoja kultaa, ei tarvitsekaan se mitä oli, ei vois olla parempaa Samettimekon hän kaappiin viikkaa sydän täyttyy odotuksellaan kun seinäruusu kukkaan puhkeaa

Vielä kerran minäkin tanssia saan ja silloin pyörii alla maa Minä täällä sinua niin kaipaan vielä me taivaassa tanssitaan Sinä olet aina mun kotimaa ei ole vettä, rantaa rakkaampaa Ei ole taivaan ja maan rajaa yhtä on kaksi kulkijaa

Vielä kerran minäkin tanssia saan ja silloin pyörii alla maa Minä täällä sinua niin kaipaan vielä me taivaassa tanssitaan Hän yksin lattialla liihottaa ja onnen kyyneleet virtaa Hän on kaunein nainen päällä maan mustassa samettimekossaan