Muistan syksyn ensihetken Kun kesä nukkui hiljaa pois Sanoit että pienen retken Ominpäin kai tehdä vois

Kun on niin paljon katseltavaa On pakko uskaltaa Ei hyppyä tuntemattomaan Voi tehdä askel kerrallaan Ei ollenkaan

Olisitpa täällä kun on syksy Ja mun mieleni sohjoinen Se näitä teitäni sulkee Eikä edes keväällä Tunnu kääntyvän tämä tuuleni pohjoinen Vaan se kauttani kulkee

Muistan syksyn ensi hetken Kun kesä nukkui hiljaa pois Sanoi että oman retken Sinä teet ja se aikaa viedä vois

Silloin joutuu lähtemään Kun ei pysty ollenkaan Lähtemästä kieltäytymään Ne on pikku lähtöjä ennen sitä suurempaa

Olisitpa täällä...

Olisitpa täällä kun on kesä Ja itseltäni katoilen Ja löydän taas jälleen Vaikka olet etäällä Ehkä talvi ja sinä saavutte hiljalleen Ja minä siirryn vuodenajoissa viidenteen