Syys surumielinen - Kari Tapio

Syys miksi saapuu ennen aikojaan, kun vasta hehkui toukokuu. Miks tummat varjot luovat taikojaan ja pelko sieluun tunkeutuu.

Mä juuri leijaa kanssas lennätin niin kauas pilveen hopeiseen. Sen nousun tuskin nähdä ennätin, ja nyt nään päivän lyhenneen.

Syys miksi saapuu ruskaa loistaen tuo outo kaapu harteillaan. Kun kukat hennoimmat se poistaen niin kuitenkin käy täällä vaan.

Syys surumielinen, vaan kukka rakkauden väriloistossaan on kaikkein kaunein sen.

Syys saapuu meille pohjoistuulineen kun vasta kesään herättiin. Yö kylmin suutelee mua huulineen vaikk’ äsken syleilimme niin.

Mä vasta juoksin koulukatuain sun kanssas kilvan käsikkäin. Tuo kaikki mennyttä on satuain vaikk’ tapahtui se äskettäin.

Syys miksi saapuu päiviin varhaisiin on kenties tarkoituskin niin. Kun halla kukkasiin käy parhaisiin ne väreihin saa kauneimpiin.

Syys surumielinen, vaan kukka rakkauden väriloistossaan on kaikkein kaunein sen.