Hokee kuin samaa mantraa, tuskaansa valheilla lantraa. On kuin rotta loukussa, totaalisen koukussa. Ei oo tällä planeettalla pitkään aikaan ollutkaan. Maa kutsuu, hei millä taajudella leijutkaan.

On sanoin kuvaamatonta itsetuhoasi katsoa. Taas tajuan sen voimani vähyyden. Kun ystävä löysi kemiallisen taivaan, näin mies hautaa itsellensä kaivaa. Mutta mikään ei ole pielessä, vaikka istuu itsensä vieressä.

Lasiset silmät tuijottaa, jotain mitä ei olekkaan. Harhat vaihtuu totuudeksi näky kerrallaan. Lääkkeet löytyi pettymykseen, sai apua kärsimykseen. Tosin vain pienen hauraan hetken helpottaa.

On sanoin kuvaamatonta itsetuhoasi katsoa. Taas tajuan sen voimani vähyyden. Kun ystävä löysi kemiallisen taivaan, näin mies hautaa itsellensä kaivaa. Mutta mikään ei ole pielessä vaikka istuu itsensä vieressä.

Kun ystävä löysi kemiallisen taivaan, näin mies hautaa itsellensä kaivaa. Kaikki sujuu, mutta tavalla somalla, vaikka on kuin haudasta lomalla.

Kun ystävä löysi kemiallisen taivaan, näin mies hautaa itsellensä kaivaa. Mutta mikään ei ole pielessä, vaikka istuu itsensä vieressä.

Kun ystävä löysi kemiallisen taivaan, näin mies hautaa itsellensä kaivaa. Kaikki sujuu, mutta tavalla somalla, vaikka on kuin haudasta lomalla.