Kun meikäläinen portahille sammui Niin siinä kävi, sitä häpee kieltää en Vaikka naapurin tantta mulle ammui Minä pidin silmät kiinni hymyillen

Tirsojen jälkeen oli olo vähän nahkee Kas kummaa, siinä sitten jälleen kävi näin Mutta taskusta Leijona kutitti mun povee Ja ärjyi: Sun ei tartte olla selevin päin

Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita Niitä hetkiä ei pysty unohtaan Noita onnentunteen pikku pipanoita Joita silloin tällöin etees tipahtaa

Naamani oli vielä karmeempi ku yleensä Kun baariin sisään ryykäsin Sormi pystyssä koitin sössötellä Että pari tömäystä tarttisin

Katsoin ympärille Jalat melekein petti Kun jotain upeeta mä nurkkapöydäs' näin Taatusit koko Nykin kaunein nainen katsoi hymyillen meikäläiseen päin

Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita Niitä hetkiä ei pysty unohtaan Noita onnentunteen pikku pipanoita Joita silloin tällöin etees tipahtaa

No tottakai mä onneani koitin Istuin pöytään ja iskin tarinaa Omasta mielestä olin kauheen hauska Ja neidilläkin oli mukavaa

Yhtämatkaa siinä sitten mentiin meille Ja meillä oli diibadaa Nääs joskus aurinko tuo risukasaan paistaa Joskus onnistaa: joskus kivaa saa

Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita Niitä hetkiä ei pysty unohtaan Noita onnentunteen pikku pipanoita Joita silloin tällöin etees tipahtaa

Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita Niitä hetkiä ei pysty unohtaan Noita onnentunteen pikku pipanoita Joita silloin tällöin etees tipahtaa