Latosaaressa tumpulta kiinni jäin, Oli järkkäri hurjana vallan. Ulos se paiskasi minut kiroten, Tunsin viiman ja tunsin ma hallan. Änkyttäen yritin siinä lehdistöpassia näyttää, Mut syntinen on ja ulos jää, Kun käsipeliä käyttää.

Niinpä hurjassa tempossa minä hilasin, Aattelin niitä ja näitä. Omin käsin sitä pilasin, Joka miellyttää jopa tasapäitä. Ne reijästä mulle nauroivat, Ja hihkuivat suureen ääneen. Niin löysty homma ja tiesin taas Itteni ilman jääneen.

Ei heränneenkään nuoren sovi Lapualla tunteita näyttää, Jos on vessassa surkea lukko Ja käsipeliä käyttää.

Nyt mä nolona poikana tässä laulelen, Kun en kai muuta mä voikaan. Mutta vielä mä nostan pystyyn hepenen Ja hekumaa hipilipiloikkaan. Ei mua estä vallesmanni eikä järjestysmies. Kaiken päästän piirongin päälle, Täyttyy myös kotilies.

Rararairararairararararararai, Rararairararairararairaa...