Aivan liian harvoin enää tavataan, sydäntä avataan Lasket alas avaimet, melkein itket kun pitkään halataan

Oot aivan puolikuollut, kerrot miks taas kävi näin ja koitan sua ymmärtää, en koskaan ole kuullut et ihminen vois ulospäin noin raastavasti hengittää. Kaadan sulle teen, vaihdat aiheen sulavasti tyhjänpäiväiseen, en niin helppoon mee, nostat katseen.

On tuska tarkoitettu kai mun ystäväksi, hiljaa sanot niin ja susta häntä kutsua voi viel hyväksi, totuit pahempiin. Et usko enää mihinkään sä pystyväsi tai että täällä muuta sulle ois, kuin tuska tuo sun uskollinen ystäväsi, joka ei sun luota lähde koskaan pois.

Toisiamme kuunnellaan ja nauretaan, hetkeks nuorrutaan, aiheet vaihtuu kevyiksi, tee viiniksi, yöhön juorutaan, käydään eteiseen, kätket kivun sulavasti takinkaulukseen, en niin helppoon mee, nostat katseen.

On tuska tarkoitettu kai mun ystäväksi, hiljaa sanot niin, ja susta häntä kutsua voi viel hyväksi, totuit pahempiin. Et usko enää mihinkään sä pystyväsi, tai että täällä muuta sulle ois, kuin tuska tuo sun uskollinen ystäväsi joka ei sun luota lähde koskaan pois.

Sua mietin vaikka soita en, saan silti vastauksen.

On tuska tarkoitettu mulle ystäväksi, kirjoitat sä niin,nyt kuoppani on kaivettu jo niin syväksi, et hukun valheisiin. Et usko enää mihinkään mä pystyväni, tai että täällä muuta mulle ois, kuin tuska tuo mun uskollinen ystäväni, jonka luota lähden vihdoin viimein.