Tuhannen kerran varhasella Pyytöön lähtö piukupakkasella Valkosarven viemänä Turkkipalttoon kiertynnä

Kivel' isol' salasella Pyytöonnet on aneltunna Verikarvat uhrattunna Kalloluut kaivettunna

Riistahirvas urahtelee Viimesen kerran avaa aistinsa Tunteakseen kuolon polton Erän kolkon kohtalon

Sysi korpin vietyhellä Korpeen kuusten reunahille Teuraskatse silminänsä Mieli miehen tappajana

Sieltä riekon siipien alta Pois tulen liekeistä Herra suurinkin vain nöyrä renki Puupalttoo kohta mustaa maan tomua Helkkyy helyt ja välkkyy kolikot, Mitäpä hankit maan povessa? Itse on tapettava korvesta liha Ja jokaisen haavansa nuoltava

Ei Korpi tartte pyytömiestä Niin kun pyytömies korpensa Ei ukko hakkaa pakkasella Ei jyrise mannut kuutamolla

Kivel' isol' salasella Pyytöonnet on aneltunna Verikarvat uhrattunna Kalloluut kaivettunna